Kaiken alku ja juuri

Hei,

Olen jo pitkän aikaa suunnitellut tätä poliittis sävytteisen blogin aloittamista.
Vihdoin ja viimein sain asian etenemään, vaikka asia vielä vaatiikin paljon muokkausta, lähdetään tällä liikkeelle.

Olen siis Jämsän kaupungin valtuuttu ja sote tilaajalautakunnan jäsen, ensimmäistä kautta. Reilu vuosi on eletty uudessa Jämsässä, jossa siis vanha Jämsän kaupunki, Jämsänkosken kaupunki ja terveydenhuollon kuntayhtymästä puristettiin yhteen Uudeksi Jämsäksi.

Vuosi on ollut minulle uuden oppimisen aikaa. Olen saanut tutustua moniin uusiin ihmisiin, oppinut paljon kunnallisesta päätöksenteosta ja kunnan toiminnasta yleensä. Eniten olen kuitenkin tainnut oppia ihmisistä. Siitä miten asioita saadaan, yritetään saada ja haluttaisiin saada vietyä eteenpäin. Toisinaan on tullut olo, ettei keinoja kaihdeta määränpäähän pääsemiseksi.

Useammin kuin kerran on käynyt mielessä ja monesti jopa äänen olen lausunut, että onko tämä päämäärä tai päätös kuntalaisten, meidän tavallisten veronmaksajien edun mukainen? Aina se ei siltä tunnu.

Menneisiin en tässä halua enään erityisesti puuttua, vaikka olihan tuo valtuuston kokoaminen mielenkiintoista touhua. Niistä asioista on jo särmät hioutunut eikä kaikki pikkukohdat ole enään edes muistissa, mutta tämän päivän politiikassa kuumin peruna lienee opetusjohtajan kavallus jupakka. Se taisi olla se asia joka minut vihdoin sai tämän bloginkin pystyyn pistämään.

Tuntuu erittäin kohtuuttomalta kuntalaisen näkökulmasta, että olemme perustamassa kaupunkiimme hyväveli järjestelmää, jossa samat lait ja menetelmät eivät koske kaikkia.
Uskon, että jos kyseessä olisi ollut laitoshuoltaja tai itse palkkasihteerinä vastaavanlaisessa tapauksessa, ei olisi paljoa tarvinut miettiä kuinka työsuhteen kanssa käy. Jos joku olisi vaikka vienyt vain kahvikassasta muutaman euron, uskonen että lopputulos työsuhteen jatkumisesta olisi ollut toisenlainen.

Lehdissä asiaa on ruodittu viimeaikoina erittäin paljon ja syystä.
Olemmeko me päättäjät näin selkärangattomia!
Meillä on kuitenkin se vastuu siitä minkälainen viesti työntekijöille ja kuntalaisille asioiden hoidosta annetaan. Olemmeko me nyt antaneet luvan käyttää toisten rahoja, kunhan ne palauttaa?

Minä uskon anteeksi pyytämiseen ja anteeksi antamiseen, mutta vielä sitäkin enemmän uskon siihen että jokaisen on kannettava vastuu omista tekemisistään. Kaikilla teoilla joita teemme on seuraamuksensa, en voi opettaa lapsilleni että kyllä varastaa saa, kunhan pyytää anteeksi! Meillä valehtelustakin saa kalanmaksaöljyä! (onhan se erittäin terveellistä)

Mutta mielenkiinnolla seuraan asian kehittymistä, toivon että poliisitutkinta ja myöhemmin tuleva tuomio vielä muuttavat asian niinkuin oikeus ja kohtuus olisi.

Samaan aikaan seuraan mielenkiinnolla Pirkanmaalla ja Kuopiossa tehtäviä päätöksiä.
Mielenkiintoista nähdä ketkä nykyisistä virkamiehistämme ovat remmissä vielä kesänkin jälkeen.

Mutta lopuksi vielä blogistani yleensä, toivon että jätät kommenttia jos olet jaksanut tähän saakka lukea, aito vuorovaikutus on ainoa keino saada asit kuntoon!
Päivityksiä pyrin kirjoittelemaan aina kun on mielenkiintoisia asioita ruodittavana ja aikaa niiden kirjoittamiseen löytyy.

Keväisin terveisin!
Piritta