Elämässä tulee aina tilanteita kun meidän on luovuttava
jostakin. Kaikki mistä joudumme luopumaan, kertoo siitä mitä olemme joskus
saaneet tai saavuttaneet. Luopuminen on kuitenkin välttämätöntä jotta
kehittyisimme ihmisinä, ihmiskuntana ja yhteisöinä. Luopumisen hetkellä on
vaikea olla iloinen siitä mitä joskus oli, vaikka se voisi olla vapauttavaa.
Koulunsa päättäneet joutuvat luopumaan tutusta ja turvallisesta koulusta ja
siirtyvät uuteen kouluun, töihin tai armeijaan. He joutuvat luopumaan mm.
tutusta ympäristöstä, ihmisistä ja tavoista.
Mutta me sopeudumme. Me opimme uusille tavoille, saamme
tutustua uusiin ihmisiin ja aikanaan uusi ympäristökin alkaa tuntua omalta.
Lapset sopeutuvat uusiin ihmisiin ja asioihin yleensä helposti ja nopeasti.
Mikä meissä aikuisissa on kun kaikki muutokset tuntuvat niin raskailta ja
masentavilta? Miksi me emme osaa luopua
ja sopeutua? Se on pelottavaa.
Jämsässä, niin kuin muissakin kunnissa elämme luopumisen ja
sopeutumisen aikaa. Meidän on luovuttava ja sopeuduttava jotta voimme saavuttaa
taloudellisesti kestävän kunnan kriteerit. Me emme voi kehittää kaupungin
toimintaa ennen kuin talouden realiteetit antavat meille siihen mahdollisuuden.
Emmekä me voi ummistaa silmiä asioiden todelliselta tilalta, olemme eläneet yli
varojemme ja viimein asialle on tehtävä jotain. Taloudellinen tilanteemme ei
mene ohi itsestään, se vaatii raskaita päätöksiä, raskaita luopumisia ja
sopeutumista. Mutta niiden päätösten jälkeen meidän on mahdollista saavuttaa
elinvoimainen ja houkutteleva kaupunki. Se on sen väärti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti