Mummo sanaa käytettäessä voidaan saada aikaan aikamoinen
hässäkkä, jos kohde ei itseään mummoksi tunne. Mummoa voidaan käyttää
haukkumanimenä eikä sillä välttämättä viitata ollenkaan kohteen ikään. On
minuakin taidettu jossakin asiassa mummoksi moittia kun en ole ollut oikein
asiassa ajan tasalla. Mutta minulle sana mummu, tuo vain positiivisia ajatuksia
mieleeni.
Voin vieläkin maistaa mummon keittämän vispipuuron maun
suussani. Kukaan ei ole vieläkään tehnyt parempaa perunalaatikkoa kuin mummo
teki. Jos mummoa ei olisi ollut, tuskin olisin koskaan oppinut ja innostunut
käsitöiden tekemisestä niin kuin nyt. Mummola oli aina resepti ja ohjeet
kaikkiin tarpeisiin. Muistan kuinka olin aina tervetullut mummolaan.
Se on iso asia, että lapsilla on mummoja. Minun
lapsillani oli heidän syntyessä viisi mummoa. Kaksi ”normaalia” mummoa, kaksi
isomummoa ja yksi isoisomummo. Pitkäikäinen sukumme menee isäni puolelta jo
viidenteen polveen saakka. Voi kuinka ylpeä olenkaan siitä.
Meidän perheen arjen pyörittäminen olisi täysin
mahdotonta ilman mummoja. Perheessämme eletään niitä kauhisteltuja ruuhkavuosia
sairastelulla höystettynä, mutta me olemme selvinneet, tiiviin ja vahvan
tukiverkon avulla. Mikään ei voi olla sen ihanampaa, kun lapset tulevat
koulusta kotiin usein heitä mummo odottelee pannukakun, lettujen tai
riisipuuron kanssa. Olen aivan varma, että näistä jää muistiin samanlaisia
ihania, iloisia positiivisia muistoja kuin itselläni on. Eikä sitä tunnetta voi
ostaa rahalla.
On erittäin surullista, että kaikilla ei ole samanlaista
mahdollisuutta jakaa arjen taakkaa. On surullista, että emme aina osaa arvostaa
saamaamme tukea ja apua. En voi sanoa, että minulle olisi aluksi ollut
mitenkään helppoa antaa toisen naisen tulla hääräilemään keittiööni. Mutta voi
kuinka onnellinen olen nyt kun olen oppinut ottamaan sen avun vastaan. Minun ei
tarvitsekaan aina hoitaa kaikkea itse, joku muukin osaa saman homman. Kiitos
mummut, olette korvaamattomia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti